Dialogin ehdot

Kuuntelemalla ja pyrkimällä ymmärtämään toisten näkemyksiä, on mahdollista antautua prosessille, jossa itsekin kehittyy. Dialogiset keskustelutaidot ovat oppivan organisaation ja esimiestyön perustaitoja.

Keskustelussa, jossa osallistujien vuorovaikutus ja ajatusten ilmaiseminen on rajoitettua, ei saada kaikkia asian ratkaisemisen kannalta tärkeitä näkökulmia esiin. On tärkeää, etteivät osallistujat keskustelussa aja vain omia intressejään, vaan pyrkivät aitoon yhteiseen ymmärrykseen,  jossa kaikki asiaan liittyvät näkökulmat voivat tulla esille ja sen kautta syntyneen yhteisen ymmärryksen avulla on  mahdollista ratkoa ongelmia.

Dialogisen keskustelun ehtoja:

1. Osallistujat ovat dialogitilanteessa tasa-arvoisia, jokaisella on yhtäläinen ihmisarvo ja jokaisen näkökulma on yhtä arvokas. Dialogissa muun elämän valta-asemat tulisi siirtää syrjään. Dialogisessa keskustelussa esimies on tasavertainen keskustelija, ei keskustelun ”puheenjohtaja”.
2. Dialogi rakentuu toisten näkökulmien aktiiviselle ja myötäelävälle kuuntelulle.  Dialoginen kuuntelu on omien näkökulmien uudelleen arviointia sen kuuntelemisen pohjalta, mitä henkilö haluaa sanoa. Jos dialoginen kuulija ei ymmärrä, hän pyrkii kysymysten avulla tarkentamaan ymmärrystään. Tavoitteena on ennen kaikkea ymmärryksen kasvattaminen siitä, miten toiset osapuolet näkevät ja kokevat asian, mitä voisimme heiltä oppia ja ovatko näkökantamme sovitettavissa yhteen. Dialogi ei kuitenkaan tavoittele lähtökohtaisesti yhteisymmärrystä.
3. Dialogin osallistujien tulee olla valmiita omien taustaoletustensa tarkasteluun ja kyseenalaistamiseen.  Ihminen tarkastelee maailmaa aina joidenkin ”silmälasien” läpi: havainnot ovat väistämättä ainakin osittain havaitsijan itsensä tuottamia, ja ne sisältävät oletuksia asioiden välisistä syy-yhteyksistä, itselle tai muille arvokkaista asioista  tai oikeasta ja väärästä. Dialogi on menetelmä omien taustaoletusten ja luokittelujen tutkimiseen. Dialogin avulla voimme keskustella – tuoda omat ja muiden oletukset esiin – vaikka omat taustaoletuksemme poikkeaisivat toisten osallistujien taustaoletuksista.
4. Dialogi edellyttää keskinäistä luottamusta. Osallistujan täytyy voida luottaa siihen, että toiset voivat antaa hänelle jotain arvokasta ja että hän voi luottaa toiseen ihmisenä. Luottaessaan siihen, että toisten näkökulmat ovat arvokkaita, ihminen kuuntelee toisia tarkasti. Jos luottamus puuttuu, ei ole syytä kuunnella. Ainoastaan silloin, kun toisiin voi luottaa ihmisinä, heille haluaa avata myös omia näkemyksiään. Jos toinen näistä luottamuksen ulottuvuuksista puuttuu, vuorovaikutuksen määrä ja laatu jäävät vähäiseksi. Keskustelu voi muuttua dialogiksi vain, jos osallistujat ovat valmiita sekä ilmaisemaan näkemyksensä avoimesti että altistamaan oman ajattelunsa toisten keskustelijoiden vaikutukselle.

Linkkivinkkejä ja menetelmiä:

http://www3.hamk.fi/dialogi/diale/menetelmat/
https://www.sitra.fi/eratauko/
https://www.sitra.fi/artikkelit/mika-tekee-dialogin-dialogisen-vuorovaikutuksen-tunnuspiirteet-ja-edellytykset/
https://media.sitra.fi/2018/11/05153651/eratauko-kouluttajan-opas.pdf

Teksti: Jaana Raukola, kirjoittaja on kymmenisen vuotta esimiestyössä marinoitunut, vuorovaikutuksen voimaan uskova ikuinen idealisti ja JYMY-projektin projektipäällikkö Tredussa